Nyt on ollut vähän hiljaisempaa projektiosastolla, mutta vielä hiljaisempaa on ollut blogiosastolla, eipä tätä ole näköjään sitten viime lokakuun tullut päiviteltyä. Syyhän löytyy siitä, että Radiushäkkyrän kanssa yritin hioa lintu-upotuksilla varustettuun otelautaan radiusta. Homma meni niin päin mäntyä ku vaan voi mennä, ja lopputuloksena oli hienoilla upotuksilla varustettua polttopuuta. Työkiireet ennen joulua painoivat päälle, niin senkään takia en projektia ehtinyt tekemään. Kevättalvella jotain puuhastelin, mutta blogin kirjoittelut jäivät sikseen.
Laitan tähän nyt jonkinlaisen kuva/selityskoosteen siitä, mitä on saatu tähän mennessä aikaan.
Kaulan muotoilu
Kaulan muotoilussa ei ollut mitään mystiikkaa, jigit kaksipuoleisella teipillä kiinni ja jyrsin laulamaan. Homma hoidossa.
Lapaviilu
Kun tuota loimukoivua jäi kannesta hukkapaloina yli, niin ajattelin ottaa yhden hyväloimuisen palikan hyötykäyttöön ja tehdä siitä lapaan näyttävän pintaviilun. Tai no, ei tässä ehkä viilusta voida puhua, kun palasen lopullinen paksuus on 4 mm.
Homma hoitui siten, että bookmatchasin palikan, liimasin yhteen ja jyrsimellä pieni kerros kerrallaan jyrsin lopulliseen paksuuteen. Jyrsimellä homma hoituikin varsin mallikkaasti eikä loimujenkaan kohdalla repinyt yhtään.
Lavan jigin kanssa lopuksi vielä ajoin viilun muotoonsa. Tässä repäisi sen verran, että oikean puolen "alasakara" lähti kokonaan kuuta kiertävälle radalle. No, löysin kuitenkin korjaavan palasen ja vastoinkäymisestä selvittiin säikähdyksellä.
Viilun liimaaminen paikalleen Titebondilla. Tässä osasin ajatella asioita jopa eteenkinpäin ja sahasin viiluun kaularaudansäätöaukon jo etukäteen!
Walmis!
Kannen muotoilu
Ihan jokaisesta vaiheesta en kannen muotoilussa ottanut kuvia, mutta kyllä näistäkin käy ilmi millaisella tavalla kannen muotoilu toteutettiin. Käsityöhengessä, kourutaltalla enimmäkseenhän muotoilu tapahtui. Loppusiloittelut hiomalla.
Huomasin, että poikkisyyhyn talttaamalla loimukoivu lohkeaa hallitummin kuin myötäsyyhyn. Tätä toteutinkin koko kannen osalta. Oikeastaan yhtään hallitsematonta lohkeamista ei tällä tavoin talttaamalla tapahtunut.
Siinähän se alkaa olla. Vielä on aika paljon viimeistelyhiomista ja pientä muotojen fiksailua tehtävänä, mutta suuntaviivat on jo kohdillaan.
Orange pääsi taustalle :D
Otelaudan radius pt. 2
Ensimmäisen, pieleen menneen otelaudan, jälkeen oli tehtävä uusi. Sp-elektroniikasta tilasin kaksi aihiota, toinen oli Itä-Intian ruusupuuta ja toinen Sonokeling -nimistä ruusupuun alalajia. Kalliimpi Itä-Intian ruusupuuta oleva aihio oli väriltään melko vaalea ja syykuvio oli mielestäni tylsä. Mutta eihän näitä postimyynnissä valkkaamaan pääse... Edullisempi Sonokelingiä oleva aihio oli taasen mielestäni varsin hyvännäköistä puuta, joten se valikoitui tähän projektiin. Stewmackin laskurilla laskin 25" mensuurille nauhojen paikat ja Japaninsahalla sahailin nauhaura paikoilleen. Otelaudan alle tuli ohut vaahteraviilu tuomaan brassailua ruusupuun ja mahongin rajapintaan. Otelaudan liimana käytin West Systemsin epoksia. On sen verran kovaa kamaa, että liimasta ei tällä kerralla pitäisi kiinni pysyminen olla kiinni.
Ensimmäisen, surkeaksi todetun radiushässäkän seuraajaksi rakensin toisen. Jyrsimellähän tuossa ajellaan. Kelkka liikkuu kiskoja myöten sivuttaissuunnassa. Ihan kohtalaisen toimiva ratkaisu.
Lähtökohtana oli se, että jyrsimellä alustava muoto ja sitten hiomaklossilla loput.
Edellämainittu toimintatapa oli varsin toimiva. Toisella yrittämällä otelaudan radiuksen tekeminen onnistui. Kuvassa näkyy hyvin vaahteraa oleva brassailuraita :D
Sitten kaulan muotoilun kimppuun. Työvälineenä toimi taas järkyttävä kavahöylä. Tuli niin hyvännäköstä lastua, että melkein talteen otin.
Sama homma jatkuu.
Hirvittävän määrän viilaamista ja hiomista jälkeen lopputulos näyttää tältä. Lapaan tein ensimmäistä kertaa voluten, kun yhdestä palasta koko kaula on. Jospa se ei nyt kaatumistilanteissa niin helposti poikki ainakaan tuolta kohdalta menisi, mistä perinteisesti Gibsonien kaulat katkeaa.
Katselin netistä kuvia alkuperäisten Pärssisten heeleistä. Oli pitkää ja lyhyttä mallia. Tämä, jonka itse päädyin valmistamaan taitaa olla jotain alkuperäisten vaihtoehtojen väliltä. Laitoin kaulan paikoilleen ja mallailin missä kohdassa heel ei ole enää pahasti käden tiellä ylänauhoilta soitettaessa. Piirsin muodon ja raspin, viilan ja hiomapaperin avulla muotoilin.
Koko komeus takaa päin. Kaulan muotoilu onnistui muuten hyvin, mutta ennen nauhojen asentamista tunne on sellainen, että paksumpikin olisi voinut olla. Edellisen Les Paul projektin kaula on mallia puolikas pesäpallomaila, niin ehkä olen liiaksi tottunut siihen. Numeroina kaulan paksuus on 1. nauhan kohdalta n. 23 mm ja 12. nauhan kohdalta n. 25 mm. Profiili on lähellä C-profiilia.
Kaulaan pitäisi vielä virittimien reiät porata, satulan paikka valmistaa ja nauhat kiinnittää. Niistä siis raportointia jatkossa.
Ehkä tämä tässä kesän aikana valmistuu. Ei kai nyt yhen kitaran tekemiseen yli vuotta aikaa mene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti